Tammikuun lopulla Aalto-yliopistossa tarkastettiin väitöskirja
naisten korujen käytöstä. Taiteen
maisteri Petra Ahde-Deal väitteli aiheesta Women and Jewelry - A Social
Approach to Wearing and Possessing Jewelry. En
ole vielä saanut tätä tutkimusta käsiini, mutta tiedotusvälineille suunnatun informaation
valossa se sisältää paljon mielenkiintoista luettavaa rituaalitutkijalle. Tutkimuksen
aineistona käytettiin suomalaisten ja amerikkalaisten naisten pitämiä päiväkirjoja
korujen käytöstä sekä haastatteluja ja laajaa tarina-aineistoa.
Ahde-Deal
etsii korujen käytön sosiaalisia syitä. Hän kiinnittää huomiota siihen kuinka
korut yhdistävät menneitä ja tulevia sukupolvia. Korut myös toimivat ihmissuhteiden, perhesiteiden ja elämän
virstanpylväisiin liittyvien muistojen välittäjinä. Rituaalitutkimuksen
kannalta on kiinnostavaa se, että koruilla on usein tärkeä rooli
siirtymäriiteissä.
Helsingin Sanomien haastattelussa (29.1.13) Ahde-Deal sanoo
yllättyneensä kuinka paljon taikauskoa koruihin liittyi. ”Ihmiset kertoivat,
että heidän koruissaan on voimaa. Kaikilla naisilla oli voimakoruja tai ainakin
he tunsivat jonkun, jolla on. He kertoivat, että silloin kun käyttää tiettyä
korua voi rakastua tai tapahtua onnenpotku.”
Siinä se taas on: magia. Ilmiö josta olemme jo paljon
keskustelleet rituaalikurssilla mutta josta on niin vaikea saada analyyttistä
otetta. Monet tutkijat haluaisivat päästä
irti m-sanasta, koska sen avulla leimataan toisen kulttuurin rituaalit ja
uskomukset taikauskoksi. Psykologinen tutkimus osoittaa kuitenkin, että ilmiöt,
joita uskontotieteen klassikot kutsuivat magiaksi, ovat yleisinhimillisiä ja
motivoivat ihmisten käyttäytymistä yhtä lailla traditionaalisissa kuin kehittyneissäkin
yhteiskunnissa. Sopivin koejärjestelyin
ihmiset voidaan saada uskomaan, että voodoo-nuken pistely aiheuttaa tutkijoiden
liittolaisen päänsäryn. Pohjoisamerikkalaiset college-opiskelijat osoittavat
selkeää vastenmielisyyttä pukea päälleen villapusero, jota on pitänyt (tai jopa
vain omistanut) AIDSia sairastava henkilö siitä huolimatta, että pusero on huolellisesti
pesty.
Kosketusmagia ei liity vain tabuihin ja välttämisen kohteina
oleviin objekteihin. Joihinkin esineisiin liittyy positiivista voimaa –
esimerkiksi juuri edellä mainittuihin koruihin. Jotkut ihmiset ovat valmiita
maksamaan valtavia summia esineistä tai vaatteista, joita joku populaarikulttuurin
suuri idoli on joskus omistanut ja käyttänyt. Kosketuksen voimaa ei ole syytä
väheksyä. Jokainen meistä on joskus kokenut sen, että lämmin toisen ihmisen kosketus
on antanut voimaa vaikeana hetkenä. Magiaa sekin!
Mikä on rituaalin ja magian suhde? Magia voidaan määritellä
rituaalin vaikuttavuudeksi, mutta ihan loppuun asti tämä määritelmä ei kanna. Magia
on rituaaleja laajempi ilmiö, vaikka se usein onkin yksi rituaalin aineosa.
Rituaalit voivat vaikuttaa myös tavalla, jota klassiset uskontoteoriat eivät
kutsuisi magiaksi. Monet kollektiiviset rituaalit perustuvat kehojen yhteisille
liikkeille, jotka luovat ja vahvistavat yhteisöllisyyttä. Onko tämä magiaa?
Kenties sosiaalista magiaa?
Pitäisikö valistuneen uskonnon rituaaleista karsia magia pois?
Rituaalitutkimuksen valossa tällainen olisi äärimmäisen vaikeaa. Tästä seuraa
se, ettei uskonto ilman magiaa ole mahdollista tai ainakaan elinkelpoista. Tärkeää
olisi kuitenkin pitää huolta siitä, ettei meissä kaikissa asuva mielen magia ruokkisi
suvaitsemattomuutta ja pelkoa erilaisuutta kohtaan.