30.8.13

Risto Uron blogi muuttaa

Risto Uron blogi muuttaa Helsingin yliopiston blogipalvelun alle. Risto Uron blogi: Uskonto, rituaali ja varhaiskristillisyys löytyy osoitteesta http://blogs.helsinki.fi/uro/. Tervetuloa tustustumaan uuteen kotiin ja uuteen ympäristöön. Vieraile myös seuraavilla uusilla sivuilla:

Ritual and Early Christian Religion

Mind, Society and Religion in the Biblical World


11.6.13

Uusi projekti: rituaalinen näkökulma kristinuskon syntyyn


Miksi kristinusko syntyi ja menestyi? Teologit, historiantutkijat ja uskonnontutkijat ovat pitkään etsineet vastausta tähän kysymykseen. Tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota muun muassa Jeesuksen ensimmäisten seuraajien kokemiin ilmestyksiin, sosiaalisiin ja poliittisiin tekijöihin, kristittyjen harjoittamaan sairaanhoitoon ja marttyyrien synnyttämään positiiviseen mielikuvaan.

Uudessa tutkimushankkeessa analysoidaan menestystekijää, joka on jäänyt tutkimuksessa vähemmälle huomiolle. Hanke tutkii rituaalien roolia kristinuskon synnyssä. 

Tutkimus keskittyy tarkastelemaan rituaalisten innovaatioiden merkitystä kristinuskon synnyssä ja vakiintumisessa itsenäiseksi liikkeeksi. Mikä rooli rituaalisilla käytännöillä oli varhaisten kristillisten ryhmien sosiaalisessa organisoitumisessa ja dynamiikassa? Miten uudet rituaalit syntyvät? Voiko rituaalinäkökulma tarjota uuden perustellun vastauksen kysymyksiin, joita teologit ja historioitsijat ovat pohtineet ja parin vuosisadan ajan?

Työssä hyödynnetään perinteisen eksegeettisen metodien lisäksi lähestymistapoja ja teorioita kahdesta eri tutkimussuuntauksesta: rituaalitutkimuksesta ja kognitiivisesta uskontieteestä. Kognitiivinen uskontotiede soveltaa uutta tietoa mielen toiminnasta uskonnollisten ilmiöiden tutkimukseen.

Tutkimus toteutetaan pohjoismaisena yhteistyönä. Mukana on tutkijoita Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta. Projektissa työskentelee myös tohtorikoulutettava, joka valitaan kansainvälisellä haulla. 

***



Suomen Akatemia päätti kokouksessaan 11.6.2013 myöntää rahoituksen Risto Uron johtamalle hankkeelle "Rituaalinen näkökulma kristinuskon syntyyn: sosio-kognitiivinen analyysi". Rahoituskausi on 1.9.2013 - 31.8.2017. 
 

22.5.13

Elokuva jota ei vielä ole tehty



Täytyy tunnustaa, että tätä en tiennyt. Muun muassa elokuvat RoboCop, Total Recall ja Starship Troopers ohjannut alankomaalaissyntyinen Paul Verhoeven on tunnetun kalifornialaisen Jeesus-seminaarin aktiivinen jäsen. Vaikka Jeesuksen elämästä on tehty useita elokuvia, yksikään näistä ei ole realistinen eikä perustu historiantutkimukseen – kenties joitakin Monty Pythonin Brianin elämään sisältyviä välähdyksiä lukuun ottamatta. Verhoevenin pitkäaikaisena haaveena on ollut tehdä todenmukainen elokuva Jeesuksesta. Koska hanke ei toistaiseksi ole ottanut tuulta alleen, Verhoeven päätti julkaista kaksikymmentä vuotta kestäneen intohimoisen harrastuksensa aikaansaannokset kirjana.  Tulos saa myös ammattitutkijan ajatukset virtaamaan.
Verhoevenin pyrkimyksenä on kuoria Jeesuksen elämäntarinasta kaikki spin. Tällä termillä viitataan amerikkalaisessa politiikassa tiedon muunteluun omien tarkoitusperien nimissä. Lisäksi – kuten jo alussa viittasin – Verhoeven haluaa tehdä Jeesuksen tarinasta realistisen. Jollei evankeliumeissa kuvattua tapahtumaa voi muuntaa elokuvan kohtaukseksi ilman erityistehosteita, se ei ole voinut oikeasti tapahtua.
Verhoeven haluaa selvittää, minkälainen todellisuus poliittisen vääristelyn ja myöhempien lisäysten alta paljastuu. Hän siis etsii historiallisesti luotettavaa tietoa. Toisaalta hän haluaa myös kirjoittaa vetävän tarinan, johon elokuvan voisi perustaa.
Verhoeven käy kirjassaan dialogia Jeesus-tutkimuksen kanssa ja perustelee ratkaisujaan. Osa Verhoevenin luomasta tarinasta on minusta historiallisesti hyvin perusteltua, osa taas epävarmaa, mutta mahdollista. Joillekin ratkaisuille ei taas oikeastaan ole muuta perustelua kuin, että se voisi toimia osana kokonaisjuonta.
Verhoevenin kaavailemaa elokuvaa tullaan tuskin koskaan tekemään konservatiivisessa Hollywoodissa. Mahdollisuudet sen toteuttamiseen muuallakin ovat pieniä.  Mutta jos joku sen kaikesta huolimatta haluaisi tuottaa, menisin sen ehdottomasti katsomaan ja ostaisin myös videon. Olisi myös kiinnostavaa analysoida elokuvaa yhdessä opiskelijoiden kanssa. Tätä odotellessa kirja on hyvä korvike.
***
Paul Verhoeven & Rob van Scheers, Jeesus Nasaretilainen. Suom. Mari Janatuinen. Helsinki: Into 2012. Lue arvostelu kokonaisuudessaan verkkojulkaisussa Teologia.fi.Tutustu myös muihin kirjoituksiin teemasta "Popuaarikulttuuri ja uskonto". 


 


15.2.13

Rituaali ja magia



Tammikuun lopulla Aalto-yliopistossa tarkastettiin väitöskirja naisten korujen käytöstä. Taiteen maisteri Petra Ahde-Deal väitteli aiheesta Women and Jewelry - A Social Approach to Wearing and Possessing Jewelry. En ole vielä saanut tätä tutkimusta käsiini, mutta tiedotusvälineille suunnatun informaation valossa se sisältää paljon mielenkiintoista luettavaa rituaalitutkijalle. Tutkimuksen aineistona käytettiin suomalaisten ja amerikkalaisten naisten pitämiä päiväkirjoja korujen käytöstä sekä haastatteluja ja laajaa tarina-aineistoa.
Ahde-Deal etsii korujen käytön sosiaalisia syitä. Hän kiinnittää huomiota siihen kuinka korut yhdistävät menneitä ja tulevia sukupolvia. Korut myös toimivat ihmissuhteiden, perhesiteiden ja elämän virstanpylväisiin liittyvien muistojen välittäjinä. Rituaalitutkimuksen kannalta on kiinnostavaa se, että koruilla on usein tärkeä rooli siirtymäriiteissä.  
Helsingin Sanomien haastattelussa (29.1.13) Ahde-Deal sanoo yllättyneensä kuinka paljon taikauskoa koruihin liittyi. ”Ihmiset kertoivat, että heidän koruissaan on voimaa. Kaikilla naisilla oli voimakoruja tai ainakin he tunsivat jonkun, jolla on. He kertoivat, että silloin kun käyttää tiettyä korua voi rakastua tai tapahtua onnenpotku.”
Siinä se taas on: magia. Ilmiö josta olemme jo paljon keskustelleet rituaalikurssilla mutta josta on niin vaikea saada analyyttistä otetta.  Monet tutkijat haluaisivat päästä irti m-sanasta, koska sen avulla leimataan toisen kulttuurin rituaalit ja uskomukset taikauskoksi. Psykologinen tutkimus osoittaa kuitenkin, että ilmiöt, joita uskontotieteen klassikot kutsuivat magiaksi, ovat yleisinhimillisiä ja motivoivat ihmisten käyttäytymistä yhtä lailla traditionaalisissa kuin kehittyneissäkin yhteiskunnissa.  Sopivin koejärjestelyin ihmiset voidaan saada uskomaan, että voodoo-nuken pistely aiheuttaa tutkijoiden liittolaisen päänsäryn. Pohjoisamerikkalaiset college-opiskelijat osoittavat selkeää vastenmielisyyttä pukea päälleen villapusero, jota on pitänyt (tai jopa vain omistanut) AIDSia sairastava henkilö siitä huolimatta, että pusero on huolellisesti pesty.
Kosketusmagia ei liity vain tabuihin ja välttämisen kohteina oleviin objekteihin. Joihinkin esineisiin liittyy positiivista voimaa – esimerkiksi juuri edellä mainittuihin koruihin. Jotkut ihmiset ovat valmiita maksamaan valtavia summia esineistä tai vaatteista, joita joku populaarikulttuurin suuri idoli on joskus omistanut ja käyttänyt. Kosketuksen voimaa ei ole syytä väheksyä. Jokainen meistä on joskus kokenut sen, että lämmin toisen ihmisen kosketus on antanut voimaa vaikeana hetkenä. Magiaa sekin!
Mikä on rituaalin ja magian suhde? Magia voidaan määritellä rituaalin vaikuttavuudeksi, mutta ihan loppuun asti tämä määritelmä ei kanna. Magia on rituaaleja laajempi ilmiö, vaikka se usein onkin yksi rituaalin aineosa. Rituaalit voivat vaikuttaa myös tavalla, jota klassiset uskontoteoriat eivät kutsuisi magiaksi. Monet kollektiiviset rituaalit perustuvat kehojen yhteisille liikkeille, jotka luovat ja vahvistavat yhteisöllisyyttä. Onko tämä magiaa? Kenties sosiaalista magiaa?
Pitäisikö valistuneen uskonnon rituaaleista karsia magia pois? Rituaalitutkimuksen valossa tällainen olisi äärimmäisen vaikeaa. Tästä seuraa se, ettei uskonto ilman magiaa ole mahdollista tai ainakaan elinkelpoista. Tärkeää olisi kuitenkin pitää huolta siitä, ettei meissä kaikissa asuva mielen magia ruokkisi suvaitsemattomuutta ja pelkoa erilaisuutta kohtaan.