3.10.05

Kuinka tärkeää kreikka on teologille?

Kreikan opetuksesta en ole ehtinyt kirjoittaa vielä oikein mitään. Päivi aloitti keskustelun. Päivin koko teksti löytyy kommenttina kohdasta "Risto Uron blogi avattu". Kopioin alle kysymyksen, jota toivon muidenkin kommentoivan. Kuinka tärkeää kreikan taito teologille tämän päivän maailmassa on?

Tiedoksi vielä niille, jotka odottavat tarkempia tietoja vanhojen UTE 200- ja uusien EK200 -kokonaisuuksien suhteesta. Laitoksen johtoryhmä päättää linjauksesta ensi keskiviikkona. Sen jälkeen tiedotan asiasta tarkemmin.

Mutta tässä siis katkelma Päivin kommenteista:

***

Tiedoksi: ei liene uutinen, mutta opiskelijan ajankäytöstä taistelee kovin moni kiinostava asia. Rehellisesti sanoen, kreikan opinnot eivät tässä kisassa ole kovin vahvoilla. Syykin on yksinkertainen: äkkipäätä katsoen näyttää siltä, että juuri näissä opinnoissa tuotos-panos-suhde on aika vaatimaton. Siis sama ajankäyttö johonkin muuhun teologian osa-alueeseen näyttäisi tuottavan huomattavasti enemmän asiantuntemusta. Tämä on hidasta ja vaivalloista ja siksi joudun jatkuvasti kysymään motivaatiotani.Minulla ei ole hyvää vihjettä opiskelijan motivoimiseksi - mutta niinähn se on, että jos haluaa, niin oppi mitä tahansa ja tekee mitä hyvänsä, vaikka se olisi kuinka vaivalloista!

Seuraava kysymykseni ei ole kritiikkiä, vaan aivan vilpitön kysymys. Jos tiedän, että minusta ei tule eksegetiikan tutkijaa - ja tiedän sen - niin onko kreikan osaaminen todella välttämätöntä? Tarvitseeko teologin osata lukea Ramatttua alkukielellä? Jos mahdollisena tulevana teologina vain luotan eksegetiikan tutkijoiden ammattitaitoon ja osaamiseen? Ja samalla tavalla toivon heiltä/teiltä oman tulevan erityisosaamiseni tunnustamista?

***

10 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Viisi syytä miksi kreikkaa on mielestäni hyvä osata:


1. Eksegeetit voivat syöttää kreikkaa osaamattomalla mitä tahansa puppua. Sori, mutta minä en ainakaan luota eksegeetteihin aivan niin varauksettomasta ;-). Heitäkin on niin monenlaisia, ja kyllähän monet muutkin tekevät kummallisia "alkukieleen" perustuvia väitteitä.


2. Ovella käyvät Jehovan todistajat vetoavat aina käännösvirheisiin jos jokin Raamatunkohta ei miellytä heitä. On mukava voida sanoa, että "ai jaa. Katsotaanpas tuosta NOVUMista." Tämän vuoksi kreikan kielen osaaminen olisi papille aika kätevä taito.


3. Sillä voi brassailla kavereilleen ja seurakuntalaisille, jos ryhtyy papiksi! Teologin on hyvä tietää Raamatusta enemmän kuin muut seurakuntalaiset. Tieto on valtaa.


4. Voihan olla, että jonkinlaista eksegetiikkaa joutuu joka tapauksessa jossain vaiheessa tekemään. Ei sitä koskaan tiedä.


5. Esim. Systiksen ja kirkkohistorian kursseilla on kätevä osata tutustua itse kreikankielisiin alkuperäislähteisiin tai ainakin kirjoissa viliseviin kreikankielisiin sanoihin.

11:13 ap.  
Blogger Unknown said...

Viime aikoina "Pyhä kaste Raamatussa" (Väisänen, Matti) nimistä kirjaa lukeneena voin vain todeta, että kreikan tuntemus tulee voimaansa siinä, kun aletaan muodostaa dogmeja asioista. Esimerkiksi ko. kirjassa on todettu monta, monta kertaa, että "kaste on kertakaikkinen tapahtuma", jonka vuoksi siitä puhuttaessa käytetään punktuaalista aikamuotoa (aoristi).

Kyllä mielestäni kreikan osaaminen on jokaisen papin ammattitaitoon kuuluva asia. Ehkä seurakuntalaiset eivät halua kuulla saarnoja aiheesta "aoristin käyttö kasteesta kertovissa UT:n kohdissa", mutta sillä voi aina perustella sitä, mikä on kirkon (ja oma) opetus asiasta. Tällä perusteella mielestäni A1-linjalle kreikka siis on looginen ja jopa mielekäs vaihtoehto. (Ja tietääkseni kirkon vaatima.)

A2-linjalla puolestaan korostuu yleensä yhteiskunnallinen toiminta, mutta sekin yleensä on jossakin suhteessa kirkkoon. Kreikasta on siellä hyötyä, mutta en näe sitä niin tarpeelliseksi kuin A1-linjalla.

B1- ja B2-linjalla puolestaan klassisten kielten osaaminen ei välttämättä ole niinkään olennaista. Onhan se hieno kuriositeetti, jos voit oppilaillesi kertoa, että "kristusmonogrammi syntyy siitä, kun kreikan kielen kirjain khii ja rhoo laitetaan päällekkäin" tai opettaa vaikka kirjoittamaan oman nimensä kreikkalaisella aakkostolla.

Mielestäni tämänhetkiset vaatimukset klassisten kielten opiskelusta ovat hyvät, joskin vaihtaisin A1-linjalle pakolliseksi myöskin vain 2 klassista kieltä (kuten on, jos hankkii myös opettajapätevyyden, muttei ole B-linjalla).

10:54 ip.  
Blogger Unknown said...

Kommentoisin myös siitä, että mielestäni tällä hetkellä yhteen opetustilaisuuteen varattu aika on aivan liian vähän! Tai siis: paketti, joka käydään yhdellä kerralla ja joka pitää sisäistää kohtuullisen lyhyessä ajassa, on liian suuri!

Varsinkin (me) aloittavat opiskelijat ovat lukiossa tottuneet siihen, että ehkä koko lukion aikana olisi käyty sen verran asiaa, mitä nyt pitää opiskella ensimmäiseen tai toiseen välikertaukseen mennessä.

Eli pilkotaan aiheiden kokoa! Liian suuria! Myös kreikan käännöstehtävät ovat mielestäni hyvin rakennettuja, mutta aivan liian työläitä! Kaksi suurta käännöstehtävää viikossa on aivan liikaa - ja näin käy, jos olet jossain vaiheessa tippunut niiden teosta... Tai siis, ei tarvitse pilkkoa aiheiden kokoa, vaan: lisää aikaa aiheille.

Mielestäsi tähän päästäisiin mm. käymällä tehtävät tehokkaammin läpi (esim. dataprojektorin avulla, tms.) tai muuten tavalla, joka ei veisi niin paljon aikaa.

Kielioppi tulee opettaa perusteellisesti jo tunnilla. Ei niin, että ymmärrät sen vasta kotona puolet kotitehtävistä tehtyäsi.

11:01 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Eikä liian suuria kokonaisuuksia ulkoa opeteltaviksi kerralla. Ne hajottavat, tuhoavat opiskeluinnon jne jne jne.

11:09 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Olen samaa mieltä kreikan opetuksesta. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tunnilla ehditään juuri ja juuri käydä läpi kirjan asiat kertaalleen erittäin pikaisesti. Siis ainakaan minä en varsinaisesti ole oppinut kyseisiä asioita tunnilla, vaan vasta harjoituksia tehdessä ja kirjaa itse lukiessa.

Paras osia tunnista onkin kotitehtävien korjaus, jossa voi vähän tarkistaa osaako nyt edellisen kerran asiat. Muutkin tehtävätyyppiset jutut tunnilla auttavat. Muusta ei suoraan sanoen ole minulle paljoakaan hyötyä.

Jotenkin opetusta olisi hyvä tehostaa, niin että tunnillakin opittaisiin jotain. Tällä hetkellä opin pääasiassa läksyjä tehdessä.

Toivon ettei kunnioitettu opettajamme loukkaannu näistä kommenteista, sillä olen kuitenkin pitänyt opetuksesta ja hän vaikuttaa ihan mukavalta henkilöltä. Nämä ovat vain tällaisia parannusehdotuksia, joita teen omasta opiskelijan näkökulmastani ilman omaa kokemusta siitä, millaista on opettaa kreikkaa.

Ainakin omaa opiskeluani auttaisivat esim. seuraavantyyppiset muutokset:

- Asioiden määrää pitäisi jotenkin karsia, niin että edes keskeiset asiat voitaisiin käydä jotenkin syvällisemmin läpi. Opettaja voisi keskittyä vain keskeisiin asioihin ja jättää loput itseopiskelua varten, niin että edes jokin asia tulisi syvällisesti käsiteltyä jo tunnilla.

- En opi kielioppia jos se käydään läpi vain yhden kerran ja silloinkin pikaisesti esim. parin minuutin aikana. Jos jokin asia täytyy todella sanoa niin pikaisesti, sen voisi yhtä hyvin jättää sanomatta ja antaa opiskelijoiden lukea siitä kotona. Näin aikaa säästyisi tärkeimmille asioille. Kerran kuullut asiat eivät yksinkertaisesti painu mieleen kun kyse on kielistä.

- Edellisiä ehdotusta jatkaaksenI: Koska opiskelu painottuu jo muutenkin itseopiskeluun, ehdotan että kaikkien pitäisi lukaista kappale itse nopeasti läpi ennen tunnille tuloa. Tämä auttaisi opettajaa keskittymään kunkin kappaleen kaikkein keskeisimpiin asioihin. Rehellisesti sanottuna kokemukseni on se, että pikaisellakin läpilukemisella asiat oppii suunnilleen yhtä hyvin kuin nyt tunnilla.

- Niiden taulukoiden kopioiminen tunnilla on minusta täysin turhaa. Ne löytyvät kirjasta muutenkin, eikä kielioppia niitä kopioimalla opi. Sen sijaan voisimme tehdä vaikka tehtäviä, joissa jokaisen pitää itse kääntää taulukon avulla tietyt kreikankieliset ilmaukset. Tämä veisi tietysti vähän enemmän aikaa, mutta sillä ne keskeiset asiat ainakin oppisi.

- Tehtävien tekemisessä voisi ehkä tosiaan olla enemmän tehokkuutta, jotta aikaa opetukseen jäisi enemmän.

- Omasta puolestani kokoontumiskertojakin voisi olla enemmän, jos sillä saataisiin yhden tunnin asiamäärä helpommin omaksuttavaksi. Kirjassa jotkut kappaleet ovatkin niin laajoja, että ne voisi hyvin jakaa vaikka kahteen opiskelukertaan.

12:04 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Hei, kommenttini liittyy kreikan tärkeyteen teologille. Lopussa on lisäksi yksi kysymys opettajille.

Kiitos hyvien syiden luetteloijalle: saatan saada itseäni motivoitua.

Olen samaa mieltä siitä, että eksegetiikan tutkijankin työhön vaikuttaa hänen oma taustansa ja valittu näkökulma. Ehkä kannattaa harkita, kenen arviointeihin luottaa.

Siitäkin olen samaa mieltä, että teologilla pitää varmaankin olla joku oma kanta 'käännösvirheisiin'. Virheiden tms. esittäjät voi olla aika ärsyttäviä - varsinkin jos itse on tietämätön koko aiheesta.

Ihan tyhmä ei saa olla, se on noloa!

Mutta: pelkään pahoin, että mahdollisena tulevana teologina joudun jossain kohtaa väistämättä kohtaamaan oman tietämättömyyteni. En mitenkään voi hallita kaikkea sitä, mitä pitäisi/olisi hyvä/olisi välttämätöntä tietää ja osata.

Vielä yksi kysymys kreikan opettajille:

Mihin perustuu se, että välikokeessa ei saa käyttää sanastoa?
Ei tarvitse lukea rivien välistä, voin kertoa, että minun on vaikea motivoida itseäni opettelemaan sanoja. Oletan, että jos tulevaisuudessa hyödynnän tätä taitoani, minulla on sanasto käytössäni.

Ymmärrän toki, että kääntäminen on hidasta, jos ei hallitse yleisimpiä sanoja. Ja jos sanat ovat päässä, ne ovat silloinkin saatavilla, kun sanastoa ei ole. Ehkä tähänkin sopii se, että ihan tyhmä ei saa olla!

Voisiko asiaa kuitenkin vielä harkita?

P.S. Luin monisteesta, että välikokeet voi suorittaa samaan aikaan kuin loppukokeen. Eikö tässä tapauksessa väistämättä saa käyttää sanakirjaa myös välikokeissa?

Ystävällisesti tervehtien
Päivi

12:59 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Kreikan opiskelu on hyödyllistä ainakin siksi, että on mukavaa herättää huvittuneisuutta metrossa kanssamatkustajien keskuudessa pänttäämällä suurieleisesti kreikan prepositioita ja selailemalla Novumia. Ehkä vielä tärkeämpi hyöty on aloittavallekin teologian opiskelijalle hyvin nopeasti muodostuva vankka teologin identiteetti, joka osittain tuntuu rakentuvan valtaväestöstä erottavan taidon, kreikan osaamisen, varaan.

3:37 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Kreikan tärkeydestä teologille muutama kommentti. Mahdollisesti tulevana pappina, minua kiinnostaa, millainen on kreikankielinen Uusi Testamentti, sekä sisällöltään että lukukokemuksena. Se, että Novumin pystyisin sujuvasti lukemaan, on vielä kaukaisena ajatuksena mielessä. Sen lukeminen alkukielellä on suurimpia motivaation lähteitä, jolla kreikan opintoja käyn. Teologian kannalta voi olla hyvinkin mielenkiintoista osata lukea kreikankielistä UT:a. Onhan mahdollista, että se eroaa suomenkielisestä, jos ei sisällöltään niin ainakin kieleltään. Käännöksestä ja asiasisällöstä riippuu, kuinka hyvin jokin kieli kääntyy toiselle kielelle. En usko, että teologille on haittaakaan osata kreikkaa. Skeptinen olen sen sijaan tulevien heprean opintojen suhteen, sillä minun on vaikea uskoa oppivani hepreaa niin paljon, että hallitsisin sitä edes lukutaidon verran. Toivottavasti epäilykseni ovat väärät. Tietysti on niin, että eksegetiikasta kiinnostuneet pitävät hepreaakin tärkeänä. Jos saisin päättää yliopiston opetusasioista, pitäisin tärkeänä opettaa tuleville teologeille (erityisesti A1-linjalaisille) klassisia kieliä niin paljon, että niitä varmasti riittävästi osataan. Motivaatiota heikentää opinnoissa, jos huomaa, että on epärealistista kuvitella oppivansa tarpeeksi, vaikka haluaisikin oppia. Kreikkaa uskoisin oppivani kohtuullisesti lukemaan, mikä on mielestäni minulle riittävä taito. Yleisesti ottaen ajattelen, että tämä klassisten kielten opiskelu ei ole muitten aineitten opiskelusta pois.

Opetus on ollut hyvää. Muiden mainitsemasta liian nopeasta eteenpäin menosta olen täysin samaa mieltä. Ei se kyllä ole opettajasta kiinni, jos tunteja ei järjestetä enemmän. Olen yrittänyt lukea oppikirjaa omalla ajalla, jotta paremmin tajuaisi missä mennään. Hullulta tuntuu, kun aiemmin opetettuja asioita tajuaa vasta kun uudessa aiheessa edetään ja tehdään harjoituksia. Jälkijunassa olen koko ajan ollut. Mutta tärkeintä on että huomaa oppivansa näinkin.

11:20 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Hei

Tämä kommentti ei liity kreikan tärkeyteen - yritän sisäistää - vaan sisältää ehdotuksen siitä, kuinka kotitehtäviä voitaisiin käydä tunnilla läpi. Siitä lienee puhuttu sekä tunnilla että näillä sivuilla.

Asiassa ei ehkä olisi mitään ongelmaa, jos me opiskelijat reippaasit lukisimme, sujuvasti kääntäisimme jä välittömästi tuottaisimme jokaisesta sanasta tarvittavan määrittelyn jne. Mutta...
Minusta ainakin tuntuu siltä, että olen jo ylittänyt itseni, jos olen saanut tehtävät tehtyä.

Ehdotan kokeiltavaksi 'ekspertin ääneenajattelua'. Se toimii niin, että opiskelijat ovat tehnneet tehtävänsä ja sen jälkeen kokenut ja taitava kääntäjä, tässä tapauksessa Risto U, kääntää lauseen niin, että hän ajattelee ääneen kaikki kääntämisen vaiheet. Tämä tietysti edellyttää sitä, että ope asettautuu aloittelijan asemaan - kaikki kohdat pitää selvittää. Siis yhdessä keskitymme kääntämisen prosessiin, emme ensin valmiiseen lauseeseen, lopputulokseen. Me muut seuramme ajatuksen kulkua ja vähitellen arvoitus ratkeaa - koko lause on käännetty. Jotta jokainen olisi selvillä siitä, mitä lauseen kolmesta lampaasta ollaan laskemassa, edessä voisi olla piirtoheitinkalvo kirjan tehtäväsivusta.

Tässä opiskelija pääsisi vertaamaan omaa käännösprosesiaan taitavan kääntäjän prosessiin. Onko mahdollista, että meidän ajatuksenkulkumme voisi vähitellan saada vaikuteita taitavan kääntäjän käännösprosessista?

Tässä menetelmässä opiskelija ei pääse avaamaan suutaan eivätkä tekemättömät tehtävät paljastu. Minä voisin luvata yrittää tehdä yhtä perusteellisesti kuin muutenkin. En usko, että tehtävien tekemisen motivaatio voi olla kiinni siitä, sisältyykö oppituntiin pelko/mahdollisuus joutua/päästä käntämään. Vai mitä?

Esimerkin vuoksi tässä aloittelevan kääntäjän ääneenajattelua kirjoitettuna: "seuraavana pikkusana, artikkeli se ei ole, voisiko se olla prepositio, katson taulukosta, eipä ole, voiko se olla pronomini, vaikka relatiivipronomini, no ei ole sekään. Ehkä sana oli edellisessä kappaleessa. Niinpä olikin, sehän on kieltosana EI..." Varmaan aika paljastavaa tämä noviisin ääneenajattelu kirjoitettuna! Surkeaa!

Ehdotus siitä, että jokainen lukee seuraavan kappaleen kieliopiasiat ensin kotona, on oikein hyvä.

Terveisin
Päivi

9:40 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Minusta ei tule isona pappia. Ehkä siksi, että yksi ammatti on tullut jo hankittua ja siinä pysyn. Eli pysynen yleisellä linjalla.

Suhtauduin kreikan opintoihin ensi alkuun erittäin varautuneesti – olin jopa valmis jättämään kielen kokonaan pois opintosuunnitelmistani. Opetuksen taso, nopeus ja sisältö yllättivät kuitenkin myönteisesti. Ennen kaikkea minulle heräsi hyvin aito mielenkiinto kreikkaa kohtaan, kun havaitsin uuden taidon olevan vallan hyvin saavutettavissani.

Kreikka on teologille ohittamaton asia. Jos koskaan aikoo perustella mitään asiaa vankalla lähteellä, sen on melko varmasti oltava klassisella kielellä kirjoitettu. Kreikankielinen teologinen materiaali on niin kirkkohistorian, dogmatiikan kuin eksegetiikankin ytimessä.

En ole ajatellut uraa eksegeetikkona, mutta esimerkiksi eksegetiikan tuloksia popularisoivassa kirjoituksessa on hyvä ymmärtää, mistä kirjoittaa.

Ja lisäksi koinee-kreikka on ylittämätön knoppitiedon ja brassailun väline. Mä tykkään.

7:10 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home