17.12.08

Pieni ja hento ote

Yksi yliopistouudistuksen keskeisimpiä kohteita on johtajuuden vahvistaminen ja keskittäminen. Yliopisto on joutunut ja joutuu lähitulevaisuudessa pohtimaan johtamisen olemusta syvällisesti.

Businessmaailmasta saadut mallit eivät välttämättä päde yksi yhteen yliopistomaailmassa. Opettajat, tutkijat ja akateemisen hallinnon ammattilaiset kehittävät asiantuntijuuttaan hyvin itsenäisesti ja investoivat valtaosan elämästään tullakseen siksi mitä ovat (tai toivovat olevansa). Yliopisto koostuu suuresta määrästä henkilökohtaisia, elämänmittaisia projekteja, joiden koordinoiminen ei ole aivan yksinkertaista.

Kuinka siis johtaa akateemisia ihmisiä? Vastauksen tarjoaa Dave ”Isokynä” Lindholm:

Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote -- siinä kaikki


Pieni ja hento ote ei ole sama kuin löysä ote. Jokainen kaksivuotiaan lapsen isovanhempi tietää kuinka määrätietoinen ja velvoittava pieni ja hento ote on.

Teesini siis on, että asiantuntijoita on johdettava pienellä ja hennolla otteella mutta silti määrätietoisesti ja suunnitelmallisesti. Kun (taloudellista) valtaa yliopistossamme keskitetään, on hyvä muistaa, että ”johtajan ainoa valta demokraattisessa yhteisössä on järkeen ja tunteeseen perustuva innostusvalta” (Jussi T. Koski, HS 29.9.08). Tähän ei välttämättä tarvita karismaattista palopuhujaa – pieni ja hento otekin riittää.

Työntekijällä on paljon valtaa asiantuntijayhteisössä. On tullut muodikkaaksi puhua alaistaidoista. Tässäkin vallankäytön muodossa pieni ja hento ote on hyvä ohjenuora. Aini Linjakumpu kiinnittää akateemista johtajuutta käsittelevässään artikkelissaan (Tieteessä tapahtuu 7/2008) huomiota siihen, että kaikki organisaation tasot ovat mukana johtamisessa.

Kannan huolta opiskelijoiden asemasta uudessa organisaatiossa. Toivon, että heidän äänensä kuuluu työyhteisössämme myös jatkossa ja jos mahdollista entistä paremmin. Hallinnon uudistamisen ja johtoryhmien lakkauttamisen seurauksena ei saa olla se, että oppiainetasolla opiskelijoiden ja kenties myös keskiryhmien vaikutusmahdollisuudet yhteisiin asioihin kaventuvat.

Akateeminen johtaminen ei useinkaan ole pysyvää. Roolin vaihdokset alaisesta johtajaksi ja päinvastoin ovat tavallisia. Suuri mylly heittelee meitä käymään palkkaneuvotteluja ja kehityskeskusteluja milloin mitenkin päin. Tässä vaiheessa ei ole vielä oikein selvää miten nämä johtajan keskeiset toimet jatkossa toteutetaan tiedekunnassamme. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että varsinaisten esimiesten määrä vähenee ja hallinnollisia toimia keskitetään ja pyritään keventämään. Voi vain toivoa, että pieni ja hento ote vallitsee tiedekunnassamme jatkossa.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla.

Toivotan blogin lukijoille lämmintä ja rauhallista joulua!

1 Comments:

Blogger Maria Puotiniemi said...

Haastavan kuuloisia nuo yliopistomaailman muutokset. En ole tarkemmin perehtynyt, mutta sellainen yleistuntuma on tullut, että taloudellisilla näkökohdilla tulee tulevaisuudessa olemaan yhä enemmän (mielestäni aivan liikaa) painoarvoa yliopiston päätöksenteossa.

En oikein ymmärrä, kenen etu tulostavoitteisuus on, kun se tuntuu lähinnä kuormittavan sekä henkilökuntaa että opiskelijoita. Ihanne akateemisesta vapaudesta ja tiedon kasvattamisen ilosta tuntuu kaukaiselta. Ehdottamasi pieni ja hento ote kuulostaa todella hyvältä.

4:39 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home